Neuvottelukunnan puheenjohtajisto esittäytyy, osa 1: Tuomo Yli-Huttula toivoo, että turha salamyhkäisyys katoaa lobbauksen ympäriltä

News

Avoimuusrekisterin uuden neuvottelukunnan puheenjohtaja näkee lobbarina, että rekisterin tärkein tavoite on lisätä avointa vuoropuhelua vaikuttajien, päättäjien ja virkamiesten välillä. Yli-Huttula työskentelee johtajana Finanssiala ry:ssä.

Neuvottelukunnan puheenjohtaja Tuomo Yli-Huttula.

”Ryhdyin lobbaamaan Suomeen avoimuusrekisteriä seitsemän vuotta sitten muutaman muun lobbarin kanssa. Oivalsimme, että demokratian etu on, että lobbaus on avointa eikä siinä ole mitään salailtavaa. Toki uuden sääntelyn tulo herätti myös epäilyjä, mutta mitä enemmän keskustelimme, sitä enemmän näimme mahdollisuuksia.

Avoimuusrekisterin tärkein tavoite on mielestäni lisätä asiantuntija- ja intressitahojen avointa vuoropuhelua päättäjien ja virkamiesten kanssa. Lobbaus on tärkeä osa demokraattista prosessia, ja lisäämällä sen avoimuutta turvataan päätöksenteossa kuulemisen laaja-alaisuus. Taitavat poliitikot ja virkamiehet kuuntelevat erilaisia näkemyksiä, puntaroivat niitä tahoillaan ja tekevät sitten perustellut päätöksensä.

Lobbareiden kannalta tärkeää on, että turha salamyhkäisyys häviää lobbauksen ympäriltä. Lobbauksesta tulee toivottavasti arkipäiväisempää ja ymmärrettävämpää. Meidän lobbareiden itsemme kannalta tärkeä arvo on myös se, että työmme tulee näkyvämmäksi ja sen arvostus kasvaa.”

Avoimuusrekisterin on oltava käyttäjäystävällinen ja sujuva

”Tunnistan avoimuusrekisterissä kolme haastetta. Ensinnäkin rekisterin pitää olla erittäin käyttäjäystävällinen ja sujuva, koska se lisää hallinnollista taakkaa. Raportoitavat tiedot on pystyttävä viemään mahdollisimman yksinkertaisesti rekisteriin rajapintoja hyödyntäen. Erityisesti tämä koskee yrityksiä ja isoja edunvalvontajärjestöjä, joissa vaikuttamista tapahtuu paljon ja organisaation eri tasoilla.

Toiseksi, toimintailmoitukseen kirjattavien yhteydenottojen teema on kirjattava selkeästi aihelähtöisesti eikä sitä pidä ulottaa muihin vapaamuotoisiin keskusteluihin ja kohtaamisiin.

Kolmanneksi, vaikuttamistoiminnan rahallisista ja henkilöresursseista pitäisi saada ilmoittaa suuruusluokittainen arvio, koska resurssien kohdentaminen ja määrittäminen on vaikeaa pitkäkestoisessa ja vuosia kestävässä vaikuttamistyössä. Lisäksi esimerkiksi useissa järjestöissä samojen henkilöiden tehtäviin kuuluu sekä vaikuttamistyötä että sellaista työtä, joka ei liity lobbaamiseen.

Avoimuusrekisterin käytön alkuvaiheessa tärkeintä on, että VTV tarjoaa riittävästi ohjeita, opastusta ja neuvontaa rekisterin käyttäjille. Suomalainen vaikuttajakenttä on monimuotoinen ja pirstaleinen. Tietoa kannattaa levittää eri kattojärjestöjen kautta. Ehkäpä tarvitaan myös ”matkasaarnaajien” verkosto, joka levittäisi tietoa ja ymmärrystä järjestö- ja yrityskentälle informatiivisen tietopaketin avulla?”